Tunnisteet

perjantai 28. helmikuuta 2014

Harmaata ja mustaa

Näissäkin on peili kuvaus alustana ja siitä on pikkuisen huono omatunto, mutta menköön se leikkimisen piikkiin.

Katso myös Taitomaasta




maanantai 24. helmikuuta 2014

Hillittyn kaunis LUMIHIUTALEOBSIDIAANI

Hienostuneen tyylikäät Lumihiutaleobsidiaanihelmet ovat kuin lumihiutaleita mustalla alustalla. Valkoiset kissansilmähelmet toistaa lumen hehkua ja hopea kimaltelevia kiteitä.  



Peilin käyttäminen kuvaamisessa saa aikaan näyttävän kuvan ja syvyyttä

torstai 20. helmikuuta 2014

Viimeksi maalaamani taulu

Pelästyin jo, että olen kadottanut viimeisen maalaukseni kuvan. 
Tämä taulu lähti maailmalle ja aioin katsoa tätä kuvasta, mutta kuvaa en löytänytkään. Sain tehdä paljon töitä, mutta lopulta löysin sen aivan väärästä albumista.
  

Maalaus on vuodelta 2011, nyt pitäisi jo sutin heilua, jos yleensäkään meinaa heilua

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Huovutuksia kirjaston vitriinissä

Minulla on ollut muutamia näyttelyitä Laajasalon kirjastossa, maalauksia kolme kertaa ja vitriinissäkin huovutuksia kaksi kertaa ja koruja kerran.

Syksyllä 2009 peikkoni ja tonttuni  sekä muut huovutukset pääsivät kirjaston vitriiniin.










tiistai 18. helmikuuta 2014

Kuvia aikaisemmista näyttelyistäni

Olen moneen kertaan valitellut saamattomuuttani maalausten suhteen, mutta nyt kaivoin värit naftaliinista ja maalasinkin yhden aloituksen. Nyt tuo maalaus on kuivumassa ja odottelee jatkoa.

Siitä innostuneena kaivelin vanhoja kuvia ja
huomasin, että kun Vuodatuksen kaatumisen myötä menivät edellisen  "Pajassa ja puutarhassa" blogini kuvat taivaan tuuliin, siinä meni myös parin näyttelyn kuvat, nyt esittelen Teille nämä kaksi näyttelyä.

 Tämän näyttelyn pidin keväällä 2011 Laajasalon kirjastossa.










Toinen näyttely oli myös samana keväänä  2011 Laajasalon kirkon aulassa.
Näihin tuli osittain samoja maalauksia, mutta huomasin sen ihan hyväksi asiaksi, ne osattiin yhdistää saman henkilön töiksi.   







sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Pari uutta korua

   

 Nyt sain taas pari uutta koruakin aikaiseksi. Olin vähällä pistää pillit pussiin, mutta sitten tein tyhjäksi päätökseni lopettaa. 
Tämä korujen tekeminen on terapiaa, ei näitä huonossa mielentilassa pysty tekemään. Täytyy olla mielenkiinto ja innostus mukana.  
  

Välillä tuntuu, että onkohan tämä ihan viisasta käyttää aikansa tällaiseen näpertelyyn, mutta sitten kun ajattelen asian uudestaan, miksi pitäisi lopettaa, jos saan siitä itselleni mielihyvää ja se on elämässä tärkeintä. Tehdä sitä mistä saa mielihyvää, ihminen tarvitsee mielenkiinnon kohteita ja hyvää mieltä, hyvällä mielellä kaikki asiat luontuu paremmin. Minulle käsillä tekeminen ja suunnittelu on se voima ja elämän eliksiiri. Joku toinen haluaa kutoa samanlaisia sukkia vaikka kuinka paljon ja se kärsivällisyys ja pitkäjännitteisyys on ihailtavaa. Minun kärsivällisyyteni ei riitä monen samanlaisen tekemiseen. Minun täytyy aina tehdä uudenlainen, mielenkiintoni loppuu siihen kun saan jonkin valmiiksi, täytyy aina alkaa suunnittelemaan uutta.   

torstai 13. helmikuuta 2014

Sotshi


Olipa hieno naisten kymppi. Aivan turhaan Suomen naiset ja muutkin ovat kuin maansa myyneet, kun mitallia ei tullut. Minun mielestäni kaikille olisi kuulunut mitalli niin pienet ne erot oli ja tosi kova seura hiihtää. Ei todellakaan ole huonosti, jos pääse 10 tai 15 joukkoon maailman parhaassa joukossa. 

Olen katsellut olympialaisia mielenkiinnolla, myös paikan suhteen. Olen käynyt Sotshissa vuonna 1979 ja matka oli mielenkiintoinen monellakin tavalla. En ollut ollenkaan tietoinen millaiseen paikkaan mentiin, porukan mukana vain menin.

Nuo vuoret tekivät kyllä minuun suuren vaikutuksen. Aika oli lokakuu ja rannalla otimme aurinkoakin ja lyhythihaisella pärjäsi koko ajan, mutta vuoret olivat lumiset. 
Menimme jopa helikopteri lennnolle tuonne vuoristoon ja siellä lensimme vuorten solissa, se oli kyllä aika huikaiseva kokemus. Vähän oli pelottavaa kun helikopterin ääni muuttui äkkiä ja kopteri kallistui, mutta se kuului asiaan kun kopteri kääntyi ja ääneen vaikutti vuorten läheisyys. Kopteriin tuli myös tosi kylmä, vuorilla oli siis kylmä ja sehän selittää, kuten nyt on tullut selväksi, lumen ja hiihto mahdollisuuden tuolla, vaikka kaupungissa on lämmintä. 

Muuten kaupunki oli kaunis, vaikka vaatimaton ja meidän mittapuun mukaan ei niin tiptop. 
Toinen mielenkiintoinen reissu oli kantosiipialuksella matka Suhumiin, matka kesti muistaakseni 2 tuntia. Suhumi oli silloin Sotshiin verrattuna aika hienon näköinen vanha kaupunki. Siinä hotellissa, jossa söimme, oli jopa puffiverhot ja ruoka oli reissun paras. Tulomatka kantosiipialuksella taisi mennä riskirajoilla. Merenkäynti oli hurja.

Olen seurannut niitä pätkiä joissa Ville Haapasalo ja Niki Juusela esittelevät Sotshia ja monet paikat olen tunnistanut. Ahum kukkulalla kävimme myös ja siinä tornissa, josta näkyi Adlerin kaupunkiin jossa olympialaiset pääasiassa kai nyt ovat. Matkasimme sinne linja-autolla, sellaisella joita Suomessakin oli 50-60-luvulla. Siihen aikaan ainakaan linja-autonkuljettajilla siellä, ei eläkeikä ollut kovin alhainen ja tie oli serpenttiiniä vuoren rinteessä. 

Kaikki ajoneuvot kokeilimme. Köysiradan päässä oli kasvitieteellinen (tai jotain sinne päin) puutarha, jossa oli upea kasvillisuus ja mahtavia puita, muistaakseni ne oli sypressejä. Melkein kaikkien kasvien etuliitteenä oli jalo-.
Hotelli jossa asuimme oli varmaankin ainoa tornitalo, olikohan 13 kerrosta. Asuimme kai ehkä 10 kerroksessa. Kerroksista huolimatta portaat tuntuivat turvalliselta.
Viikko meni nopeasti kun löysimme torin, jossa oli eksoottisia, aivan ihania hedelmiä, joita ei Suomessa ollut näkynyt, muuten ostamiset olivat vähissä, kauppa kävi toisin päin. 

Matka oli aika ristiriitainen ja kotimatkalle lähdimme mielellämme ja matkustus halut olikin kuitattu ihan kivasti pitkäksi aikaa. Kyllä Suomen kamara tuntui turvalliselta ja oma maa mansikalta.
Tästä on siis 34 vuotta ja nythän se on todella upea paikka.