torstai 20. huhtikuuta 2017

Hiekkaa pihalle

Takatalvi teki tepposet puutarhahommiin. Yöllä on ollut pakkasta niin paljon, että maa jäätyi uudestaan, eikä päivän muutama lämpöaste sitä sulattanut.
Nyt on toiveissa vähän lämpimämpää ja ehkä maakin sulaa, eilen vielä oli paikoin jäässä. Jotakin on kuitenkin jo päästy tekemään. Alkuviikosta saatiin hiekkakuorma ja olemme nyt levittäneet sitä pihalle. Toivottavasti se auttaisi sammaliin ja saisimme ajan kanssa jonkinlaisen nurmikon. Siihen on nyt kylvetty kalkkia ja "Sammal pois" rakeita, lisäksi olen pistellyt reikiä talikolla, eli ilmastanut sitä. Sitä pitäisi tehdä lisää aina kun on luppoaikaa, jos sellaista yleensä on ja jaksaa pistellä. Myöhemmin siihen pitää levittää multaa ja kylvää siemenet.
Odotamme pientä kaivinkonetta, joka ottaa nurmikerrosta pois istutusalueelta ja kaivaisi muutamia kuoppia istutettaville kasveille. Käsipelillä se tuntuu mahdottomalta, joten päätimme pyytää koneellista apua. Maa on kuitenkin vielä ollut aika kova ja kaivinkone miehellä muuta työtä.


Pihallemme ei pääse minkäänlainen kuormaauto kippaamaan hiekkakuormaa. Saimme siitä huolimatta hiekkaa pihalle. Auto peruutti kuusiaidan viereen ja nosteli hiekkasäkit aidan yli nosturilla. Hiekkaa tuli enemmän kun tilasin, mutta kyllä sen saa kulumaan, eikä se pilaannu, vaikka osa jäisi tulevaisuuteen. 
  
 
Aika paljon sitä levitimme. 

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Aikamoinen työmaa edessä.

Kirjoitin aikaisemmin, että uuden kotimme piha on melkein neitseellinen ja siihen on helppo alkaa istuttelemaan mitä haluaa. Nyt on tullut selväksi pihan todellinen neitseellisyys. Sitä ei ehkä ole hoidettu mitenkään ainakaan 10 vuoteen ja sitä ympäröivä  kuusiaita (joka on kyllä hoidettu) on aiheuttanut nurmikon sammaloitumisen. Nyt on piha ihan valkoinen kun aamulla kylvimme kalkkia ihan runsaalla kädellä. Lumi on jo sulanut, mutta maa on kyllä jäässä. 
Leikkasimme kahta Terijoensalavaa ja sireenipensasta, harventamalla vain ihan varovasti. Täytyy katsoa ensikesä mitä ne vaatii. Tuijat joista aikaisemmin kirjoitin olemme myös leikanneet. Ensikesä näyttää menikö syteen tai saveen, mutta nyt ne on ihan läpinäkyviä. Olivat tosi tiiviitä ja melkein tukehtuneet, harvensimme niitä paljon. Ne näyttivät aluksi sisältä risukasoilta, mutta huomasimme, ei sittenkään, sieltä ilmestyi vihreää ja olen ihan toiveikas, jos vaikka niistä saisi muutaman vuoden kuluttua ihan hyvät ja uudistuneet.         


Pihan perällä on kolme mustaherukkaa ja aiomme istuttaa muutaman herukan lisää.
Siellä on myös kaksi pientä puuta, ovat luultavasti luumupuita.
Edellinen asukas ei oikein osannut sanoa mitä puita, hän on ulkomaalainen ja kaikki sanat ei olleet yhteisiä.  


Vasemmalle olen kivillä merkinnyt istutusaluetta. Tuohon olen suunnitellut havuja, alppiruusuja ja kuunliljoja ja jotain muutakin. Alppiruusujen kanssa kuitenkin olen nyt empiväinen. Luulin paikan olevan enemmän varjossa, mutta se meneekin varjoon vasta noin klo 14. Onkohan liian aurinkoinen.
   

Nämä tuijat ovat nyt saaneet kyytiä, katsotaan saako ne lisää kyytiä syksyllä.
Kaikenlaista on suunnitteilla ja nyt vain odotetaan maan sulamista.

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Maan sulamista odotellessa.

Täytyy tyytyä korujen tekemiseen kun pihalla ei vielä voi tehdä mitään. Lumi on jo sulanut, mutta maa on jäässä. 








tiistai 28. helmikuuta 2017

Helmien hävitys leikkiä


Helmivarasto on vielä suhteettoman suuri ja johonkin niitä täytyy tuhlata.  
Vähän meni överiksi nämä helmet. 

 


keskiviikko 22. helmikuuta 2017

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Mitähän pitäisi tehdä vanhoille tuijille?

Hei kaikki pitkästä aikaa. Nyt pitäisi alkaa todella suunnittelemaan mitä tälle uudelle pihalle voisi tehdä. Ensimmäisenä tarvisen Teidän apua. 

Pihalla on kaksi isoa pallotuijaa.  Minun käsitykseni mukaan ne ovat jääneet ehkä hoitamatta. Olen nyt leikannut niitä, mutta ne ovat sisältä ilman lehtiä ja paikoin kamalan tuuheat, varsinkin ylhäältä. Kannattaakohan näitä leikata ollenkaan, vai poistaa kokonaan? Yritin leikata tiheimpiä kohtia pois ja kyllähän se asiaa ehkä helpottaa, mutta kasvaako sisälle enää mitään? Näyttävät nyt enemmänkin heinäsuovilta.     


keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Uusi koti

En ole ennen kotiani juurikaan esitellyt näin julkisesti, mutta nyt teen poikkeuksen. Syy siihen on se , että ensinnäkin tämä on meille uusi. Toinen asia jonka turvin tätä voin esitellä on se, että remontointi on edellisen asukkaan suunnittelema ja toteuttama, me kannoimme vain huonekalut sisälle ja aloimme asumaan. Näin minusta tuntuu, että voin hehkuttaa tätä mielinmäärin, tämä ei ole niin yksityinen kuin 40 vuotta asuttu asunto. 
Ihastuin tässä talossa moneen asiaan ja olen hyvin iloinen, että ne asiat olivat tässä jo valmiina. Ajattelen, että olisinko itse tai olisiko mies uskaltautunut moniinkin aika rohkeisiin ratkaisuihin. Tässä kun ne oli valmiina ne todettiin hyviksi. 


   Talo on noin 30 vuotta vanha ja sen ajan mallinen. Minusta tämä on juuri sellainen talo kuisteineen, josta tykkään 


Olohuone on avara ja valoisa huolimatta mustasta lattiasta ja mustaharmaasta tapetista. Nämä olivat niitä asioita joihin ihastuin, mutta olisinko itse uskaltautunut samaan, jos olisin joutunut remontoimaan.  


 Edellisillä asukkailla oli pelkästään mustaa ja valkoista ja sekin näytti minusta tosi tyylikkäältä, mutta ei ne värit meille riittäneet, vaan kelpuutimme olemassa olevat punaiset ja vihreät.
Tuolien punaruskea väri pisti miettimään, miten saisin ne mustaksi, mutta ne eivät ainakaan vielä ole hyppineen silmilleni häiritsevästi. Vaalea matto onneksi antaa anteeksi tyylirikon.


Leivinuuni sai monta lisäpistettä ostopäätöksen suhteen.
Muutaman kerran olemme sitä lämmittäneet ja hyvältä tuntuu.


Keittiö on viime keväänä uusittu Charmia-keittiö


 Saareke on aivan ihana, se on tosi kätevä esim leipomisessa. Laatikot ovat myös todella käytännölliset. Tällaisen keittiön olisin itsekin miehen tuella ja suostumuksella laittanut jos olisimme joutuneet remontoimaan
  

Uuni korkeammalla on myös tosi paljon parempi kuin alhaalla hellan alla. Siitä on helppo ottaa kuumaa ruokaa ja peseminen on myös todella paljon helpompaa.


En ollut koskaan, edes suuremmissa unelmissani osannut haaveilla näin kauniista saunasta. 


Kylppäri on myös sellainen, että en tiennyt sellaista olevan olemassakaan.


Jos joskun aikoinaan ostin keittiön kaapinovet kissankuppien värin mukaan, niin  ostimmekohan nyt talon kylppärin laattojen mukaan. Meillä oli yksi asunto vaihtoehto johon olisi pitänyt tehdä remonttia ja kuolasin juuri näitä laattoja, mutta vain muutamaa. Täällä näitä on kuitenkin aika monta ja miten hyvin ne sopii mustaan. Olisinko itse uskaltanut laittaa näin paljon mustia laattoja,  onneksi ei tarvinnut.

 


Olohuoneen takana on pikkuruinen huone joka oli kuin tehty minulle työhuoneeksi. Tähän minun ei tarvitse ottaa mitään muuta kuin käsityötarvikkeet.

 Ainoa remontti jonka teimme oli makuuhuoneisiin uudet tapetit ja paneelikatot. 

Nyt kun olemme asuneet täällä hiukan yli kaksi kuukautta, tulee joskus outo tunne, että onko tämä totta. Asuimme lähes 50 vuotta Helsingissä kerrostalossa, siirtolapuutarhamökki oli siinä tietenkin sellainen välimuoto kesäisin. Onneksi keksimme tämän muuton nyt kun se ei vielä ollut liian myöhäistä.  
 Laitoimme pihalle lintulaudan ja talipalloja, aamulla on mukava katsella keittiön pöydän ääressä mitä lintuja siihen tulee. Isommista linnuista fasaaneja on paljon ja harakoita ja variksia myös. Lintulaudalla käy enimmäkseen tiaisia.  
Ensi kesänä alkaa pihan laittaminen,  




maanantai 1. elokuuta 2016

Uusi koti löytyi



Nyt se on sitten totta viimeistäkin virallista piirtoa myöten, nimittäin muutto maalle. Paikkakunnan asukkaat tykkäävät varmaankin puhua kaupungista, mutta minulle se tarkoittaa muuttoa maalle. Tämä kaupunkilaiselämä on rasittanut minua jo pitkän aikaa ja tuntuu aivan ihanalta muuttaa paikkaan, jossa ei tarvitse kulkea bussilla, metrolla tai junalla, jos meinaa mennä jonnekin. Auto on tietenkin, mutta meidän perheessä se tarkoittaa isäntä kuskina, eikä aina ole samat reissut. Minäkin ajoin nuorena kortin Helsingissä, mutta alkuaikojen törttöilyjeni jäljeen en rattiin ole istunut, ainakaan Helsingissä. Siellä uudessa paikassa ovat jalat ja ehkä pyörä paras kulkuväline. Ainoa julkinen liikenne on "Tyykikyyti", joka on pieni bussi, joka kulkee jonkinlaisen lenkin torilta torille. 
Tämä paikka on pienehkö kaupunki, jossa yleisin asumismuoto on omakotitalo, jonkin verran on rivitaloja ja kerrostaloja. Kuvittelimme ostavamme rivitalon pätkän, mutta niin vain kävi, että nyt omistamme omakotitalon melkein kaupungin keskustasta. Torille, kauppoihin ja kaikkiin tarvittaviin paikkoihin on kävelymatka. Alue on rauhallinen omakotitaloalue, jossa ei ole läpikulkuliikennettä.   Paras asia tässä on piha, jos jätetään vähemmälle huomiolle myyjän juuri tekemä remontti, ihana sauna ja kylppärin ihanat kaakelit sekä uutuuttaan hohtava mustavalkoinen keittiö. Piha on meilkein neitseellinen, josta on hyvä aloittaa. Syksyllä ei taida ehtiä paljonkaan, mutta hyvä kun on talvi aikaa suunnitella. Täytyy vain laittaa jäitä  hattuun ja olla valppaana ettei homma lähde lapasesta. Helppohoitoisuus on valttia, tuskinpa näillä kymmenillä enää mitään arboretumeita tai vesipuistoja rakennetaan.
Noin kuukauden kuluttua lähtee muuttokuorma reilu 100km Porintietä kohti Tyykikylää.     

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Uuden kodin etsintää


Tervetuloa uudet lukijat, vaikka täällä blogissa on ollut viimeaikoina hyvin hiljaista, minulla ei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Elämä on melkoisessa muutosvaiheessa. Olemme myyneet siirtolapuutarhamökin ja siinä tietenkin meni puutarha, jonka ympärille aikoinaan tämän blogin perustin. 
Päätimme, siis mieheni ja minä, muuttaa mieheni nuoruuden maisemiin ja koko kevään ja alku kesän olemme etsineet asuntoa sieltä, mutta se osoittautui vaikeammaksi kun oletimme. 
Tämän asunnon tulisi olla sellainen jossa voimme asua elämämme loppuun saakka. Alkuperäinen ajatus oli rivitalo jossa olisi pieni piha. Asunnon tulisi olla myös yhdessä kerroksessa ja suhteellisen hyvässä kunnossa, vesiputkien ja muiden rakenteiden suhteen. Sen pitäisi sijaita myös kaupungin keskellä, josta olisi lyhyt matka torille ja kauppoihin. Haave olisi sellainen, että sitten kun olemme oikein vanhoja voimme kulkea kävellen kaikkiin tarvittaviin paikkoihin. Näyttää siltä, että törmäämme portaisiin useimmissa asunnoissa. Kerrostalo asunto olisi meille, siihen Helsingissä tottuneille, se tuttu ja turvallinen, mutta siinä ei ole pihaa. Sauna on myös yksi asia jonka haluamme. Vaikka olemme jo eläkeläisiä tarvitsemme myös tilaa harrastuksille.  Näitä kaikkia vaatimuksia olemme yrittäneet sovittaa yhteen ja samaan asuntoon, mutta ei ne taida mahtua. 
Olen joskus nuorena haaveillut asumisesta korkeassa kerrostalossa ja sen ylimmässä kerroksessa, josta näkisi kauas. Yksi sellainen olisi tarjolla, mutta siihen on tulossa hissiremontti muutaman vouden kuluttua.
Olemme katsoneet kaikki vähänkin mahdolliset asunnot ja vaivanneet välittäjiä näyttämään niitä useampaankin kertaan, mutta päätöksenteko on vaikeaa, kun se täydellisesti sopiva ei ole tullut kohdalle. Meille on sanottu, että odottakaa, se oikea tulee kyllä kohdalle. Poikamme sanoi, että ei pidä tehdä kompromisseja, sen saa minkä haluaa, kuten kävi heidän oman talonsa suhteen, lopulta löytyi se mitä he hakivat.  
Olemme molemmat alkuaan maalta, miehelleni tuli keväällä 50 vuotta täyteen Helsingissä ja minullakin melkein, mutta ilmeisesti meistä ei koskaan tullut oikeita Helsinkiläisiä. Nyt haluamme pienemmälle paikkakunnnalle, jossa ei ole joukkoliikennettä metrosta ja ratikoista puhumattakaan, joihin olemme täällä tottuneet.